Tänään jatkoin kangaskassien tekoa ja sainkin päivän aikana mukavasti valmista. Suurimmasta osasta Karhunputki-printtikasseista jäi puuttumaan enää sangat ja yläreunan ompelu. Muutama Kallopitsi-kassi tuli myös valmiiksi.
perjantai 18. syyskuuta 2015
torstai 17. syyskuuta 2015
Puuvilla vs. pellava
Tämän vkon (vko 38) kotitehtävänä oli blogata puuvillasta ja pellavasta materiaaleina.
Puuvilla (lyhenne CO) on pehmeä kuitu, jota saadaan puuvillakasvien (Gossypium spp.) siemenhahtuvista. Puuvillaa viljellään usein yksivuotisena. Kasvin hedelmä on usealokeroinen kota. Kun kypsä hedelmä aukeaa, ilmestyvät puuvillakuidut näkyville. Kunkin siemenen pinnalla on tuhansia siemenkuituja. Siemenkuitujen alkuperäinen tehtävä on kuljettaa siemenet tuulen mukana uusille kasvupaikoille.
Puuvilla on maailman tärkeimpiä tekstiilikuituja. Puuvillakuitu koostuu miltei pelkästään selluloosasta. Puuvillaa käytetään mm. langoissa ja kankaissa. Kaikista tekstiilikuiduista noin 45% on puuvillaa. Puuvillasta tehdyt vaatteet ovat hengittäviä, eivätkä ne villan tavoin kutita tai ärsytä ihoa. Puuvilla aiheuttaa harvoin allergisia reaktioita. Puuvilla on suhteellisen painava kuitu. Sen tiheys on n. 1.5 g/cm3.
Puuvillan ominaisuuksiin kuuluu:
Maailman viljelyalasta on puuvillaa n. 23 % (vuoden 2002 tilasto). Tärkeimmät puuvillantuottajamaat ovat Yhdysvallat, Kiina, Intia ja Pakistan. Ne tuottavat yli 60 % maailman puuvillasta. Suurilla viljelmillä puuvillan korjuu suoritetaan koneellisesti puimureilla, jolloin kaikki puuvillakuidut kerätään samalla kertaa. Pienillä viljelmillä sadonkorjuu suoritetaan käsinpoimintana. Kypsistä, avautuneista siemenkodista kuidut poimitaan käsin, kypsymättömät jätetään kypsymään. Poiminnan jälkeen puuvilla kuivataan ja loukutetaan (kuidut irrotetaan siementen pinnalta).
Kuitujen seassa ja siementen pinnalla on aivan lyhyitä kuituja (linters), jotka eivät kelpaa kuituna tekstiilin valmistukseen. Ne ovat selluloosaa, joka voidaan käyttää esim. muuntokuitujen valmistuksessa. Sadasta puuvillakilosta saadaan noin 35 kg kuituja, 62 kg siemeniä ja 3 kg jätettä.
Siemenistä voidaan puristaa öljyä.
Puuvillan väri riippuu ydinkanavassa (eli lumenessa) olevista värihiukkasista. Väri vaihtelee puuvillalajista riippuen luonnonvalkoisesta kermankellertävään ja ruskean sävyihin. Valkaisun jälkeen puuvilla on valkoista. Puuvillan kuitu on kierteinen ja epätasainen. Valo taittuu kuidun pinnasta eri suuntiin ja siksi kuitu näyttää himmeältä. Merseroinnilla kuitu saadaan suoraksi ja sileäksi, jolloin siitä myös tulee kiiltävämpi.
Laadukkaimmat puuvillakankaat on valmistettu kampapuuvillasta. Kudontavaiheessa lyhyet kuidut kammataan yhdensuuntaisiksi, jolloin kankaaseen saadaan sileä pinta eikä se nukkaannu kovin helposti. Kampapuuvillatuotteet ovat halpapuuvillaa kalliimpia, mutta niiden käyttöikä on pidempi.
Pohjois-Kiinan geenimuunneltu puuvilla vähentää Helicoverpa zea -perhostoukkien kantoja. Luultavasti puuvillakasvin Bt-bakteerin geeni suojaa myös muita kasveja, joita perhosentoukat tuhoavat. Bt-bakteeri tuottaa tuholaismyrkkyä, joka tappaa perhosentoukkia valikoivasti.
Pellava (lyhenne LI), Linum usitatissimum on yksivuotinen 40-100 cm korkuinen kuitu- ja öljykasvi. Pellava kuuluu Linaceae-heimoon, johon kuuluu noin 150 kasvilajia. Pellava on maailman vanhimpia viljelykasveja.
Pellavan ominaisuuksiin kuuluu:
Pellavan tärkeimmät tuottajamaat ovat Kiina, Valko-Venäjä, Venäjä, Ukraina, Ranska, Liettua, Belgia. Suomessa pellavan kasvattaminen loppui lähes kokonaan 1940-luvulla. Pellavan kasvatusta ja jalostusta on pyritty elvyttämään 1990-luvulla mm. Närpiön seudulla.
Pellava nyhdetään maasta juurineen, kun sen lehdet ovat alkaneet kellastua, mutta siemenet eivät ole vielä kypsiä. Työ voidaan tehdä käsin tai isommilla viljelmillä koneellisesti. Varsista poistetaan lehdet, haarat ja siemenkodat rohkimalla (rohkalautaa käyttäen). Pellavan varsia käsitellään nippuina, jotta varret/kuidut pysyisivät yhdensuuntaisina.
Seuraavaksi pellava liotetaan, jotta kuitukimput saataisiin irti puumaisesta aineksesta, johon ne ovat kiinnittyneet ligniinin avulla. Kuitukimppuja ympäröivä aines hajotetaan pitämällä varsia vedessä tai kosteassa. Hajottamiseen tarvitaan pellavassa olevia mikro-organismeja (bakteerit, sienet) ja sopivat ulkoiset olosuhteet. Liotusaika riippuu liotustavasta ja lämpötilasta. Ketoliotuksessa kosteus saadaan kasteesta. Ketoliotus on eniten käytetty liotusmuoto koneellissa korjuussa. Vesiliotuksessa pellavan varsia pidetään lammessa tai muussa luonnonvedessä. Pellavan laatu, esim. väri, vaihtelee veden laadun mukaan. Pellavaa ei saisi liottaa luonnonvesissä, joissa on kaloja, koska se saastuttaa vesiä.
Luonnossa tapahtuvaa liotusta on vaikea valvoa ja liotusaika on pitkä. Prosessin nopeuttamiseksi ja kontrolloimiseksi on pyritty kehittämään teollisia liotusmenetelmiä. Kemiallinen liotus tapahtuu entsyymien tai bakteerien avulla valvotuissa olosuhteissa. Liotuksen tarkoituksena on irrottaa kasvin varresta kuitukimput, muttei hajoittaa kuitukimppuja peruskuiduiksi.
Liotetut varret kuivataan (joko ulkona tai lämpimän ilman avulla koneellisesti). Kuitukimput kutistuvat. Varren puumaiset osat rikotaan loukuttamalla. Lihtauksen tarkoituksena on poistaa puumainen aines pellavasta. Lihdattu pellava on valmis toimitettavaksi kehräämölle.
Ennen kehruuta pellava kammataan (eli häkilöidään). Tällöin pitkäkuituinen, arvokas pellava (aivina) ja karkeampi, lyhyt kuituinen (rohdin) erotetaan toisistaan. Hienot aivinakuidut ovat näin yhdensuuntaisina kehruuta varten.
Pellavan tuottajamailla on omat laatuluokituksensa. Luokitus perustuu sekä kasvualueeseen että liotustapaan. Arvosteluperusteina ovat mm. kuidun ulkonäkö, puhtaus, tasaisuus, hienous, kuitupituus, tuntu ja kiilto.
Pellavaa hoidetaan vaatetekstiilinä pesten väljässä vedessä 60 tai 40 asteessa erillään muista, sillä se rypistyy helposti ja siitä voi irrota pintaväriä. Kylmämankelointi antaa pinnalle kauniin kiillon.
Pellavatekstiilejä käytetään myös rakentamisessa, ääneneristysmattona parketin alla ja lattiamattojen runkokerroksena. Pellavasta valmistetaan rakennuseristeitä lämmön- ja ääneneristykseen sekä tiivistämiseen. Pellavan ravinteikkaista siemenistä puristetaan myös pellavaöljyä.
Pellavaa voidaan käyttää sellaisenaan tai sekoitteina. Materiaalissa, jota voi kutsua puolipellavaksi, loimi on puuvillaa ja kude pellavaa. Puolipellavassa pellavan osuus kankaan kokonaispainosta pitää olla vähintään 40 %. Pellavamaisen ulkonäön aikaansaamiseksi riittää, että materiaalissa on muutamia prosentteja pellavaa. Pellavan ja puuvillan sekoitusta kutsutaan nimellä parkkumi. Parkkumivaatteissa yhdistyy pellavan lujuus ja kestävyys sekä puuvillan miellyttävyys iholle.
Lähteet:
Wikipedia
Virtuaali AMK
L'Asessor Shop
Jokipiin Pellava
Puuvilla (lyhenne CO) on pehmeä kuitu, jota saadaan puuvillakasvien (Gossypium spp.) siemenhahtuvista. Puuvillaa viljellään usein yksivuotisena. Kasvin hedelmä on usealokeroinen kota. Kun kypsä hedelmä aukeaa, ilmestyvät puuvillakuidut näkyville. Kunkin siemenen pinnalla on tuhansia siemenkuituja. Siemenkuitujen alkuperäinen tehtävä on kuljettaa siemenet tuulen mukana uusille kasvupaikoille.
Puuvilla on maailman tärkeimpiä tekstiilikuituja. Puuvillakuitu koostuu miltei pelkästään selluloosasta. Puuvillaa käytetään mm. langoissa ja kankaissa. Kaikista tekstiilikuiduista noin 45% on puuvillaa. Puuvillasta tehdyt vaatteet ovat hengittäviä, eivätkä ne villan tavoin kutita tai ärsytä ihoa. Puuvilla aiheuttaa harvoin allergisia reaktioita. Puuvilla on suhteellisen painava kuitu. Sen tiheys on n. 1.5 g/cm3.
Puuvillan ominaisuuksiin kuuluu:
- hyvä kosteuden imukyky
- rypistyvyys
- hidas kuivuminen
- kaikkien luonnonkuitujen tapaan, maatuminen
- lujuus märkänä
- hyvä pesunkestävyys
- kestää suhteellisen hyvin lämpöä. Kuitu ei sula kuten synteettiset kuidut. Puuvillaa voi silittää kuumalla raudalla (220°C) riippuen kuitenkin tuotteen viimeistyksestä. Palaa kuitenkin nopeasti sekä melko suurella liekillä, joten tulen ja puuvillan kanssa kannattaa olla varovainen
- ei sähköisty
- sitä on helppo värjätä
- huono lämmöneriste
- taipumus likaantua helposti ja kutistuminen pesussa -> voidaan vähentää viimeistyskäsittelyillä ja sekoitteilla
- pesulämpötilaksi sopiva on 60ºC
Maailman viljelyalasta on puuvillaa n. 23 % (vuoden 2002 tilasto). Tärkeimmät puuvillantuottajamaat ovat Yhdysvallat, Kiina, Intia ja Pakistan. Ne tuottavat yli 60 % maailman puuvillasta. Suurilla viljelmillä puuvillan korjuu suoritetaan koneellisesti puimureilla, jolloin kaikki puuvillakuidut kerätään samalla kertaa. Pienillä viljelmillä sadonkorjuu suoritetaan käsinpoimintana. Kypsistä, avautuneista siemenkodista kuidut poimitaan käsin, kypsymättömät jätetään kypsymään. Poiminnan jälkeen puuvilla kuivataan ja loukutetaan (kuidut irrotetaan siementen pinnalta).
Kuitujen seassa ja siementen pinnalla on aivan lyhyitä kuituja (linters), jotka eivät kelpaa kuituna tekstiilin valmistukseen. Ne ovat selluloosaa, joka voidaan käyttää esim. muuntokuitujen valmistuksessa. Sadasta puuvillakilosta saadaan noin 35 kg kuituja, 62 kg siemeniä ja 3 kg jätettä.
Siemenistä voidaan puristaa öljyä.
Puuvillan väri riippuu ydinkanavassa (eli lumenessa) olevista värihiukkasista. Väri vaihtelee puuvillalajista riippuen luonnonvalkoisesta kermankellertävään ja ruskean sävyihin. Valkaisun jälkeen puuvilla on valkoista. Puuvillan kuitu on kierteinen ja epätasainen. Valo taittuu kuidun pinnasta eri suuntiin ja siksi kuitu näyttää himmeältä. Merseroinnilla kuitu saadaan suoraksi ja sileäksi, jolloin siitä myös tulee kiiltävämpi.
Laadukkaimmat puuvillakankaat on valmistettu kampapuuvillasta. Kudontavaiheessa lyhyet kuidut kammataan yhdensuuntaisiksi, jolloin kankaaseen saadaan sileä pinta eikä se nukkaannu kovin helposti. Kampapuuvillatuotteet ovat halpapuuvillaa kalliimpia, mutta niiden käyttöikä on pidempi.
Pohjois-Kiinan geenimuunneltu puuvilla vähentää Helicoverpa zea -perhostoukkien kantoja. Luultavasti puuvillakasvin Bt-bakteerin geeni suojaa myös muita kasveja, joita perhosentoukat tuhoavat. Bt-bakteeri tuottaa tuholaismyrkkyä, joka tappaa perhosentoukkia valikoivasti.
Pellava (lyhenne LI), Linum usitatissimum on yksivuotinen 40-100 cm korkuinen kuitu- ja öljykasvi. Pellava kuuluu Linaceae-heimoon, johon kuuluu noin 150 kasvilajia. Pellava on maailman vanhimpia viljelykasveja.
- rypistyvyys
- kaunis kiilto
- lujuus, mutta heikko taivutuksen kesto ja hengittävyys
- hyvä lämmönjohtokyky ja siksi se tuntuu lämpimällä säällä viileältä
- imee hyvin kosteutta
- jäykkyytensä vuoksi pellava rypistyy helposti ja siihen voi tulla pesussa pysyviä pesuryppyjä
- tiheys on sama kuin puuvillan eli 1,5 g/cm3, se on painava kuitu
- valkaisematon pellava on harmahtavaa tai ruskehtavaa. Väri vaihtelee lajikkeen ja liotustavan mukaan. Pellavan valkaisu ei ole yhtä helppoa kuin puuvillan. Valkaisun yhteydessä pellava saattaa cotonisoitua
- lika tarttuu pellavaan vähemmän ja eroaa sen sileästä pinnasta paljon helpommin kuin puuvillasta
- voidaan vesipestä, valkaistut tuotteet jopa 95°C:ssa
Pellavan tärkeimmät tuottajamaat ovat Kiina, Valko-Venäjä, Venäjä, Ukraina, Ranska, Liettua, Belgia. Suomessa pellavan kasvattaminen loppui lähes kokonaan 1940-luvulla. Pellavan kasvatusta ja jalostusta on pyritty elvyttämään 1990-luvulla mm. Närpiön seudulla.
Pellava nyhdetään maasta juurineen, kun sen lehdet ovat alkaneet kellastua, mutta siemenet eivät ole vielä kypsiä. Työ voidaan tehdä käsin tai isommilla viljelmillä koneellisesti. Varsista poistetaan lehdet, haarat ja siemenkodat rohkimalla (rohkalautaa käyttäen). Pellavan varsia käsitellään nippuina, jotta varret/kuidut pysyisivät yhdensuuntaisina.
Seuraavaksi pellava liotetaan, jotta kuitukimput saataisiin irti puumaisesta aineksesta, johon ne ovat kiinnittyneet ligniinin avulla. Kuitukimppuja ympäröivä aines hajotetaan pitämällä varsia vedessä tai kosteassa. Hajottamiseen tarvitaan pellavassa olevia mikro-organismeja (bakteerit, sienet) ja sopivat ulkoiset olosuhteet. Liotusaika riippuu liotustavasta ja lämpötilasta. Ketoliotuksessa kosteus saadaan kasteesta. Ketoliotus on eniten käytetty liotusmuoto koneellissa korjuussa. Vesiliotuksessa pellavan varsia pidetään lammessa tai muussa luonnonvedessä. Pellavan laatu, esim. väri, vaihtelee veden laadun mukaan. Pellavaa ei saisi liottaa luonnonvesissä, joissa on kaloja, koska se saastuttaa vesiä.
Luonnossa tapahtuvaa liotusta on vaikea valvoa ja liotusaika on pitkä. Prosessin nopeuttamiseksi ja kontrolloimiseksi on pyritty kehittämään teollisia liotusmenetelmiä. Kemiallinen liotus tapahtuu entsyymien tai bakteerien avulla valvotuissa olosuhteissa. Liotuksen tarkoituksena on irrottaa kasvin varresta kuitukimput, muttei hajoittaa kuitukimppuja peruskuiduiksi.
Liotetut varret kuivataan (joko ulkona tai lämpimän ilman avulla koneellisesti). Kuitukimput kutistuvat. Varren puumaiset osat rikotaan loukuttamalla. Lihtauksen tarkoituksena on poistaa puumainen aines pellavasta. Lihdattu pellava on valmis toimitettavaksi kehräämölle.
Ennen kehruuta pellava kammataan (eli häkilöidään). Tällöin pitkäkuituinen, arvokas pellava (aivina) ja karkeampi, lyhyt kuituinen (rohdin) erotetaan toisistaan. Hienot aivinakuidut ovat näin yhdensuuntaisina kehruuta varten.
Pellavan tuottajamailla on omat laatuluokituksensa. Luokitus perustuu sekä kasvualueeseen että liotustapaan. Arvosteluperusteina ovat mm. kuidun ulkonäkö, puhtaus, tasaisuus, hienous, kuitupituus, tuntu ja kiilto.
Pellavaa hoidetaan vaatetekstiilinä pesten väljässä vedessä 60 tai 40 asteessa erillään muista, sillä se rypistyy helposti ja siitä voi irrota pintaväriä. Kylmämankelointi antaa pinnalle kauniin kiillon.
Pellavatekstiilejä käytetään myös rakentamisessa, ääneneristysmattona parketin alla ja lattiamattojen runkokerroksena. Pellavasta valmistetaan rakennuseristeitä lämmön- ja ääneneristykseen sekä tiivistämiseen. Pellavan ravinteikkaista siemenistä puristetaan myös pellavaöljyä.
Pellavaa voidaan käyttää sellaisenaan tai sekoitteina. Materiaalissa, jota voi kutsua puolipellavaksi, loimi on puuvillaa ja kude pellavaa. Puolipellavassa pellavan osuus kankaan kokonaispainosta pitää olla vähintään 40 %. Pellavamaisen ulkonäön aikaansaamiseksi riittää, että materiaalissa on muutamia prosentteja pellavaa. Pellavan ja puuvillan sekoitusta kutsutaan nimellä parkkumi. Parkkumivaatteissa yhdistyy pellavan lujuus ja kestävyys sekä puuvillan miellyttävyys iholle.
Lähteet:
Wikipedia
Virtuaali AMK
L'Asessor Shop
Jokipiin Pellava
sunnuntai 13. syyskuuta 2015
Habitare 2015
Habitare 2015 -messuilla vieraili yli 45 000 kävijää ja mekin kävimme Salon ammattiopistosta siellä kolmen bussin voimin perjantaina 11.9.
Suunnittelutoimisto BOTH oli luonut kauniin katseenvangitsijan sadoista sateenvarjoista Ahead! -areenalle. Lisäksi tilassa oli mm. käsinvirkattuja jumppapalloja (Virkkaaja Katja Huhmarkangas KH Design) ja roikkuvia rottinkikeinuja.
Trash Cuisinessa eli romumuotoilunäyttelyssä oli mukana
30 muotoilijaa Suomesta ja ulkomailta. Näytteillä oli mm. jätteistä tehtyjä astioita,
toukkakeittiö sekä hukkapaloista tehtyjä kalusteita. Alla kuvia kahvipaketeista tehdyistä säilytyskoreista (KOPPA).
Messuilta löytyi niin klassikkoja kuin tuotteita uudemmiltakin muotoilijoilta:
Eero Aarnio
Addo / Pia Öst
Anni Pitkäjärven Pinna -naulakko/hyllykkö löytyi Protoshopista 10 tuoteidean joukosta, jossa etsittiin tuotteille kaupallistajaa
Bombottin tuotevalikoimaa
Design Pylsyn tuotteita
Design Paletin kauniita luontoaiheisia tekstiilejä ja muita oheistuotteita
Ullakon pirteänväriset tuotteet olivat myös näyttävästi esillä
Missoni Home -osaston yleisilme oli raikas
Marimekon tekstiilejä
maanantai 7. syyskuuta 2015
Lisää pääkalloja pitsillä
Tänään sain ensimmäisen koeversion ommeltua pääkallopussukasta, jota voi käyttää mieltymyksen mukaan esim. toilettilaukkuna tai vaikkapa tablettitietokoneen suojuksena.
Päivän päätteeksi tulostelin pyöreätä kallopitsiprinttiä parille eriväriselle pellavakankaalle. Näistä tulee kangaskasseja.
Päivän päätteeksi tulostelin pyöreätä kallopitsiprinttiä parille eriväriselle pellavakankaalle. Näistä tulee kangaskasseja.
perjantai 4. syyskuuta 2015
Pitsiä ja pääkalloja
Tänään jäin koululle muutamaksi tunniksi "ylitöihin", kun halusin testata pääkallopitsiäni erivärisille kankaille. Osa oli ohuempia puuvillakankaita ja osa 100% pellavaa.
Viikonloppuna on aikaa kypsytellä ajatusta siitä, minkälaisia pussukoita kankaista ompelen. Pääkallopitsi -printtejä on vielä tulossa lisääkin, tänään vasta tulostelin ensimmäistä mallia.
Myös ensimmäinen Karhunputki -printti näki päivänvalon kangaskassina. Prototyyppi pääsi heti valmistuttuaan kantojuhdan hommiin.
Viikonloppuna on aikaa kypsytellä ajatusta siitä, minkälaisia pussukoita kankaista ompelen. Pääkallopitsi -printtejä on vielä tulossa lisääkin, tänään vasta tulostelin ensimmäistä mallia.
Myös ensimmäinen Karhunputki -printti näki päivänvalon kangaskassina. Prototyyppi pääsi heti valmistuttuaan kantojuhdan hommiin.
torstai 3. syyskuuta 2015
Tuotesuunnittelua ja ompelua
Tällä viikolla olemme keskittyneet tuotesuunnitteluun ja ompeluun. Ompelutunneilla olemme opetelleet tekemään erilaisia saumoja ja ompelimme teollisuuskoneilla kangaskassin.
Olemme miettineet tuotteita lokakuun Pop-Up -näyttelyymme sekä ryhmä- että yksilötöinä. Tänään printtasin tekstiilitulostimella karhunputkiprintin kankaaseen (kassia varten). Tämän jälkeen kuvio vielä kiinnitettiin lämpöprässillä.
Olemme miettineet tuotteita lokakuun Pop-Up -näyttelyymme sekä ryhmä- että yksilötöinä. Tänään printtasin tekstiilitulostimella karhunputkiprintin kankaaseen (kassia varten). Tämän jälkeen kuvio vielä kiinnitettiin lämpöprässillä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)