Saimme vuoden päätteeksi tehtäväksi vähintään 1,5 m x 2 m kokoisen painokankaan. Piirsin haluamani lintukuvion, skannasin sen ja muokkasin kuviota kahteen eri kokoon Photoshop-ohjelmalla.
Painokaavio koostuu puisesta tai metallisesta painokehikosta ja siihen kiinnitetystä seulakankaasta. Värin levityksessä käytetään apuvälineenä lastamaista raakelia. Painokaavion alapuoli on painopuoli ja yläpuoli raakelipuoli.
Painokaavion keskiosa toimii painoalueena ja raakelin vetosuunnassa molempiin päihin varataan kuviotonta tilaa (5-10 cm ja pitkille sivuille 3-5 cm), joka toimii värivarana vetokertojen välillä. Mitä suurempi painokaavio on, sitä hankalampaa sitä on yksin käsitellä.
Painokaavion seulakangas on polyesteriä ja se kestää valotetun kuvion poistamisen
kuviokaaviolta (uusi malli voidaan valottaa muutamia kertoja kankaan
kärsimättä). Eli jos kuviokaaviota oli käytetty aiemmin, vanha valotettu kaavio poistettiin emulsionpoistoaineella (Pregasol) ja pesemällä painepesurilla pesualtaassa.
Tämän jälkeen kuviokaaviolle tehtiin rasvanpoisto Kiwo Mesh -aineella huolellisesti harjaten molemmin puolin ja huuhdellen. Vanhalle seulalle rasvanpoisto tehtiin kerran ja uudelle käyttämättömälle seulalle kahteen kertaan. Esimerkiksi sormista tai muualta siirtynyt rasva hylkii valotusainetta. Jos seulapinta on huuhtelun jälkeen märkänä tasainen, käsittely on onnistunut. Epätasainen vesikalvo kielii kankaalle jääneestä rasvasta.
Valotusaine on tahnamaista, valoherkkää ainetta, joka kovettuu UV-valon vaikutuksesta. Herkistetty Azocol-valotusemulsio levitettiin seulan paino- ja raakelipuolelle kalvotuskourun avulla keltaisen valon alla pimiössä. Valotusaine kannattaa herkistää (eli herkistysaine sekoitetaan emulsion joukkoon) hyvissä ajoin ennen kalvotusta, jotta siihen ei jää ilmakuplia. Herkistetty valotusemulsio säilytetään jääkaapissa.
Valotusemulsiota annosteltiin kauhalla kalvotuskouruun koko kourun leveydeltä. Painopuoli kalvotettiin ensin. Kalvotuskourua kallistettiin seulakankaan alareunaa vastaan niin, että emulsio juuri ja juuri valui vasten seulapintaa. Kouru vedettiin tasaisesti kaavion yläreunaan saakka. Yläreunaan päästäessä kourua kallistettiin itseenpäin (jolloin voi myös tehdä pienen vaakasuuntaisen siksak-liikkeen), jotta aineen valuminen loppuu.
Raakelipuoli kalvotettiin viimeiseksi. Kalvotus tehtiin kahdella hieman päällekkäisellä vedolla / puoli. Liian paksu emulsiokerros ohennettiin kaapimalla seulakankaan alareunasta lähtevällä pystyllä vedolla. Valumat ja epätasaisuudet tasoitettiin. Kalvotuskourun pyöreällä reunalla saadaan aikaiseksi paksumpi emulsiokerros kuin terävällä reunalla. Paras painopinta saadaan, kun painopuolen emulsiopinta on paksumpi ja raakelipuolen ohuempi, jotta raakeli liikkuu esteettömästi.
Kalvotettu seula kuivatettiin kuivauslaatikossa painopuoli alaspäin. Täysin kuivunut emulsiopinta on valmis valotukseen. Kalvotettu painokaavio voidaan säilyttää pimeässä valotuskelpoisena jopa 4-6 viikkoa.
Suunnitellun kuvion siirtämiseen painokaaviolle tarvitaan painokuvion mukainen positiivifilmi eli kalvo. Kuviokaavioon siirretään haluttu painoraportti valottamalla. Kuviot tulostettiin ensin Epson Stylus Pro 9800 -tulostimella mustesuihkukalvolle, jossa painomallin värilliset alueet ovat valoa läpäisettömät. Valotuksessa suojaamattomat läpinäkyvät alueet kovettuvat, kun taas suojatut peseytyvät auki (valotuksen jälkeisessä pesussa).
Valotusfilmi kiinnitettiin läpinäkyvällä teipillä kalvotetun painokaavion painopuolelle pimiössä. Seula asetettiin valotusraamiin ja kuparilanka laitettiin seulan sisäpuolelle reunaan. Raamista irrotettiin teräsvillalla edellisten käyttäjien jäljiltä jäädyt valotusemulsioroiskeet. Raami lukittiin ja imu laitettiin päälle, jolloin valotusfilmi imeytyy tiiviisti painokaavion pintaan tyhjiön avulla. Raami käännettiin pystysuuntaiseen asentoon valottamista varten.
UV-valo sytytettiin päälle ja poistuttiin valotushuoneesta. Valotuslampun sammuttua imu otettiin pois päältä, valotusraami käännettiin takaisin vaakasuuntaiseksi ja kansi avattiin. Filmi irrotettiin seulasta, jonka jälkeen seulan kuvio-osia alettiin pesemään käsisuihkulla auki. Aukipesemisen jälkeen seula voitiin tuoda valoon ja kuivumaan. Jos pesun jälkeen kalvotettuun seulaan jäi ylimääräisiä reikiä, ne pystyi paikkaamaan valotusemulsiolla pensselin avulla.
Seulakankaan tiheydellä tarkoitetaan loimi- ja kudelankojen määrää yhden senttimetrin matkalla. Tiheyden kasvaessa kudontalanka ohenee ja langan paksuus voidaankin ilmoittaa tiheyden perässä olevalla kirjaimella. Harvimmillaan seulakankaan tiheys voi olla 28 lankaa/cm, keskipaksulla kudonta langalla eli 28 M. Tiheämmässä seulassa lanka on ohuempaa, esim. 80 S.
- Pigmenttivärit (suuret väripinnat): 40
- Pigmenttivärit (viivatyöt, rasterikuvat): 60-80
- Pigmenttivärit, kuultoväri (rasterikuvat): 61-64
- Pigmenttivärit, kuultovärit (suuret alueet): 32-64
- Pigmenttivärit, peittoväri: 32-40
- Paisuntapasta: 21-64
- Glitterit: 10-20
Käsinpainannassa yleisesti käytetään tiheyksiä 32 M - 64 M. Käsinpainaja käyttääkin yleensä valkoista seulakangasta. Jos painetaan tarkkoja kuvioita tiheällä seulakankailla (> 55 lankaa/cm) voidaan valita keltainen seulakangas, joka tarvitsee 30-80% pidemmän valotusajan kuin valkoinen kangas. Käyttämäni seulakankaan tiheys oli oli 42 lankaa/cm ja painovärinä käytin Semitonen mustaa kuultoväripastaa.
Huomioitavaa on, että jollei käytetäkään painettaessa pigmenttivärejä vaan reaktiivivärejä, niin painopöydällä on käytettävä pehmusteen ja suojakankaan eli trykkityykin päällä muovia tai kumia, joka pestään jokaisen painokerran jälkeen. Reaktiivivärit eivät kiinnity pigmenttivärien tavoin.
Painosuunnitelma viimeisteltiin vielä painopöydällä kankaalle, kangas kiinnitettiin pöytään maalarinteipillä ja painokohdat merkattiin ompelulangalla ja teipillä. Painoin kangasta kahtena eri päivänä niin, että edelliset kuviot saivat kuivua, ettei seula levittänyt edellisten painokuvioiden väriä kankaalla. Väri levitettiin sopivan levyisellä raakelilla, niin että se työnsi painoväriä sopivasti kuviokaavion avoimista aukoista kankaalle.
Raakelikumin kovuus vaikuttaa painojälkeen eli pehmeämmällä kumilla (60 sooria) saadaan peittävämpi painojälki kuin kovemmalla kumilla (75 sooria). Myös käytetty väri, vedon nopeus, raakelin vetokulma, terän kulma, vetokerrat ja painopöydän kovuus vaikuttavat painotulokseen.
Kun kaikki kuviot oli painettu ja kuultoväripasta oli kuivunut, kuviot lämpökäsiteltiin kankaaseen kuumamankelilla (7x). Ompelin painetusta kankaasta pöytäliinan.
Lähde:
Kankaanpainanta, Maija Pellonpää-Forss, 2009.
